ortogonaali
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ortogonaali (5)
- (matematiikka) kohtisuora, normaali
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ortogonaali | ortogonaalit |
| genetiivi | ortogonaalin | ortogonaalien (ortogonaalein) |
| partitiivi | ortogonaalia | ortogonaaleja |
| akkusatiivi | ortogonaali; ortogonaalin |
ortogonaalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ortogonaalissa | ortogonaaleissa |
| elatiivi | ortogonaalista | ortogonaaleista |
| illatiivi | ortogonaaliin | ortogonaaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ortogonaalilla | ortogonaaleilla |
| ablatiivi | ortogonaalilta | ortogonaaleilta |
| allatiivi | ortogonaalille | ortogonaaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ortogonaalina | ortogonaaleina |
| translatiivi | ortogonaaliksi | ortogonaaleiksi |
| abessiivi | ortogonaalitta | ortogonaaleitta |
| instruktiivi | – | ortogonaalein |
| komitatiivi | – | ortogonaaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ortogonaali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |