organisointi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

organisointi (5-J)[1]

  1. osien tai toimien järjestäminen toimivaksi kokonaisuudeksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi organisointi organisoinnit
genetiivi organisoinnin organisointien
(organisointein)
partitiivi organisointia organisointeja
akkusatiivi organisointi;
organisoinnin
organisoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi organisoinnissa organisoinneissa
elatiivi organisoinnista organisoinneista
illatiivi organisointiin organisointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi organisoinnilla organisoinneilla
ablatiivi organisoinnilta organisoinneilta
allatiivi organisoinnille organisoinneille
muut sijamuodot
essiivi organisointina organisointeina
translatiivi organisoinniksi organisoinneiksi
abessiivi organisoinnitta organisoinneitta
instruktiivi organisoinnein
komitatiivi organisointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo organisoinni-
vahva vartalo organisointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

organisointikyky

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J