oregano

Suomi

Oregano (Origanum vulgare)

Substantiivi

oregano (2)

1. kuivattuna käytettävä, yhdestä tai useammasta meiramien sukuun (Origanum) kuuluvasta yrttikasvilajista valmistettu mauste
2. mäkimeiramin lajike Origanum vulgare ’Prismaticum’

Ääntäminen

• IPA: /ˈoregɑno/
• tavutus: o‧re‧ga‧no

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oregano	–
genetiivi	oreganon	–
partitiivi	oreganoa	–
akkusatiivi	oregano; oreganon	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	oreganossa	–
elatiivi	oreganosta	–
illatiivi	oreganoon	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	oreganolla	–
ablatiivi	oreganolta	–
allatiivi	oreganolle	–
muut sijamuodot
essiivi	oreganona	–
translatiivi	oreganoksi	–
abessiivi	oreganotta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	oreganoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	oregano-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Origanum vulgare ’Prismaticum’

azeri: qaraqınıq englanti: oregano ruotsi: oregano yl., kungsmynta yl.

turkki: keklik otu viro: pune, oregano

Liittyvät sanat

• meirami

Synonyymit

• (vanhentunut) espanjanhumala
• mäkimeirami

Aiheesta muualla

• oregano Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

oregano

1. mäkimeirami
2. oregano

Ruotsi

Substantiivi

oregano yl. (yks. määr. oreganon[luo], ei monikkoa)

1. oregano

Viro

Substantiivi

oregano

1. oregano