oppija
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]oppija (12)
- se, joka oppii
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oppija | oppijat |
| genetiivi | oppijan | oppijoiden oppijoitten (oppijain) |
| partitiivi | oppijaa | oppijoita |
| akkusatiivi | oppija; oppijan |
oppijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oppijassa | oppijoissa |
| elatiivi | oppijasta | oppijoista |
| illatiivi | oppijaan | oppijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oppijalla | oppijoilla |
| ablatiivi | oppijalta | oppijoilta |
| allatiivi | oppijalle | oppijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oppijana | oppijoina |
| translatiivi | oppijaksi | oppijoiksi |
| abessiivi | oppijatta | oppijoitta |
| instruktiivi | – | oppijoin |
| komitatiivi | – | oppijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oppija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. se, joka oppii
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- oppija Kielitoimiston sanakirjassa