opiskeleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]opiskeleminen (38)
- opintojen herjoittaminen, opinnoiminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opiskeleminen | opiskelemiset |
| genetiivi | opiskelemisen | opiskelemisten opiskelemisien |
| partitiivi | opiskelemista | opiskelemisia |
| akkusatiivi | opiskeleminen; opiskelemisen |
opiskelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opiskelemisessa | opiskelemisissa |
| elatiivi | opiskelemisesta | opiskelemisista |
| illatiivi | opiskelemiseen | opiskelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opiskelemisella | opiskelemisilla |
| ablatiivi | opiskelemiselta | opiskelemisilta |
| allatiivi | opiskelemiselle | opiskelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opiskelemisena (opiskelemisna) |
opiskelemisina |
| translatiivi | opiskelemiseksi | opiskelemisiksi |
| abessiivi | opiskelemisetta | opiskelemisitta |
| instruktiivi | – | opiskelemisin |
| komitatiivi | – | opiskelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | opiskelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
opiskelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- teonnimi verbistä opiskella
Käännökset
[muokkaa]1. opintojen harjoittaminen, opinnoiminen
|
|