opastin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]opastin (33)
- laite, jonka käyttötarkoituksena on opastaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈopɑst̪in/
- tavutus: o‧pas‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | opastin | opastimet |
| genetiivi | opastimen | opastimien opastinten |
| partitiivi | opastinta | opastimia |
| akkusatiivi | opastin; opastimen |
opastimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | opastimessa | opastimissa |
| elatiivi | opastimesta | opastimista |
| illatiivi | opastimeen | opastimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | opastimella | opastimilla |
| ablatiivi | opastimelta | opastimilta |
| allatiivi | opastimelle | opastimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | opastimena (opastinna) |
opastimina |
| translatiivi | opastimeksi | opastimiksi |
| abessiivi | opastimetta | opastimitta |
| instruktiivi | – | opastimin |
| komitatiivi | – | opastimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | opastime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
opastin- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Lähikäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- opastin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]opastin
- indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä opastaa