onnitteleva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]onnitteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä onnitella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onnitteleva | onnittelevat |
| genetiivi | onnittelevan | onnittelevien (onnittelevain) |
| partitiivi | onnittelevaa | onnittelevia |
| akkusatiivi | onnitteleva; onnittelevan |
onnittelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnittelevassa | onnittelevissa |
| elatiivi | onnittelevasta | onnittelevista |
| illatiivi | onnittelevaan | onnitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnittelevalla | onnittelevilla |
| ablatiivi | onnittelevalta | onnittelevilta |
| allatiivi | onnittelevalle | onnitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onnittelevana | onnittelevina |
| translatiivi | onnittelevaksi | onnitteleviksi |
| abessiivi | onnittelevatta | onnittelevitta |
| instruktiivi | – | onnittelevin |
| komitatiivi | – | onnittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | onnitteleva- | |
| vahva vartalo | onnitteleva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |