onnistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]onnistuminen (38)
- teonnimi verbistä onnistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | onnistuminen | onnistumiset |
| genetiivi | onnistumisen | onnistumisten onnistumisien |
| partitiivi | onnistumista | onnistumisia |
| akkusatiivi | onnistuminen; onnistumisen |
onnistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | onnistumisessa | onnistumisissa |
| elatiivi | onnistumisesta | onnistumisista |
| illatiivi | onnistumiseen | onnistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | onnistumisella | onnistumisilla |
| ablatiivi | onnistumiselta | onnistumisilta |
| allatiivi | onnistumiselle | onnistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | onnistumisena (onnistumisna) |
onnistumisina |
| translatiivi | onnistumiseksi | onnistumisiksi |
| abessiivi | onnistumisetta | onnistumisitta |
| instruktiivi | – | onnistumisin |
| komitatiivi | – | onnistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | onnistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
onnistumis- | |