ompelu

Katso artikkeli Ompelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ompelu (2)

ompeleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈompelu/
tavutus: om‧pe‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ompelu	ompelut
genetiivi	ompelun	ompelujen ompeluiden ompeluitten
partitiivi	ompelua	ompeluita ompeluja
akkusatiivi	ompelu; ompelun	ompelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	ompelussa	ompeluissa
elatiivi	ompelusta	ompeluista
illatiivi	ompeluun	ompeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ompelulla	ompeluilla
ablatiivi	ompelulta	ompeluilta
allatiivi	ompelulle	ompeluille
muut sijamuodot
essiivi	ompeluna	ompeluina
translatiivi	ompeluksi	ompeluiksi
abessiivi	ompelutta	ompeluitta
instruktiivi	–	ompeluin
komitatiivi	–	ompeluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ompelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi ommella ((vahva) vokaalivartalo ompele-) + johdin -u

Käännökset

1. ompeleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

koristeompelu, korko-ompelu, ompelukehys, ompelukone, ompelukori, ompelulanka, ompeluseura, ompelusilkki, ompelutyö, pohjaompelu, päällikeompelu, revinnäisompelu, taideompelu

Aiheesta muualla

ompelu Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkelit 230, 1196 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa