omituisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
omituisuus (40)
- se, että on omituinen
- (vanhentunut) ominaisuus
- Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. (A. Kivi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈomiˌt̪ui̯suːs/
- tavutus: o‧mi‧tui‧suus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | omituisuus | omituisuudet |
genetiivi | omituisuuden | omituisuuksien |
partitiivi | omituisuutta | omituisuuksia |
akkusatiivi | omituisuus; omituisuuden |
omituisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | omituisuudessa | omituisuuksissa |
elatiivi | omituisuudesta | omituisuuksista |
illatiivi | omituisuuteen | omituisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | omituisuudella | omituisuuksilla |
ablatiivi | omituisuudelta | omituisuuksilta |
allatiivi | omituisuudelle | omituisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | omituisuutena | omituisuuksina |
translatiivi | omituisuudeksi | omituisuuksiksi |
abessiivi | omituisuudetta | omituisuuksitta |
instruktiivi | – | omituisuuksin |
komitatiivi | – | omituisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | omituisuude- | |
vahva vartalo | omituisuute- | |
konsonantti- vartalo |
omituisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan omituinen vartalosta omituis- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on omituinen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- omituisuus Kielitoimiston sanakirjassa