omistusmuoto

Suomi

Substantiivi

omistusmuoto (1-F)

1. suomalais-ugrilaisissa ja joissakin muissa kielissä käytettävä sijamuoto, johon on liitetty omistusliite eli possessiivisuffiksi; esimerkiksi kirja-ssa-ni; indoeurooppalaisissa kielissä omistajan ilmaisemiseen käytetään adjektiivista possessiivipronominia, esimerkiksi saksan mein Haus, taloni
2. omaisuuden omistamisen toteutustapa; esimerkiksi kiinteistön voi omistaa yksittäinen henkilö, elinkeinotoimintaa harjoittava yhtiö tai kiinteistöosakeyhtiö

Etymologia

yhdyssana sanoista omistus ja muoto

Käännökset

1. omistusliitteinen sijamuoto

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. omistamisen toteutustapa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• yhteisomistusmuoto

Aiheesta muualla

• omistusmuoto Kielitoimiston sanakirjassa