omistautua

Suomi

Verbi

omistautua (52-F) (taivutus[luo])

1. keskittää tarmonsa ja mielenkiintonsa johonkin tai jollekin; antautua, paneutua kokonaan johonkin

   Hän omistautui tutkimustyölleen.

   Monet ulkovirolaiset omistautuivat täysin vapaustaistelulle ja Viron asian edistämiselle, vaikka tehtävä vaikuttikin toivottomalta.

Etymologia

• verbi omistaa (vartalo omista- + pääte -utua)

Käännökset

1. keskittää tarmonsa ja mielenkiintonsa

englanti: devote (oneself) portugali: devotar-se

ranska: se dévouer ruotsi: ägna sig

Liittyvät sanat

• omistaa

Johdokset

• substantiivit: omistautuminen

Aiheesta muualla

• omistautua Kielitoimiston sanakirjassa