omillaan
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
| Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista: | ||
|---|---|---|
| persoona | yksikkö | monikko |
| 1. | omillani | omillamme |
| 2. | omillasi | omillanne |
| 3. | omillaan omillansa | |
omillaan (omilla- + omistusliite; ei vertailuasteita)
- (3. persoonan muoto) omin avuin, itsenäisesti
- Hän ei halunnut kenenkään säälivän häntä tai kuvittelevan, ettei hän tulisi toimeen omillaan.
- Tästä lähtien hänen olisi pärjättävä omillaan.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈomilːɑːn/
- tavutus: o‧mil‧laan
Taivutus[muokkaa]
Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto sanasta oma, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:
| →○ | allatiivi | omilleen |
|---|---|---|
| ○ | adessiivi | omillaan |
| ○→ | ablatiivi | - |
Etymologia[muokkaa]
monikon adessiivi sanasta oma + omistusliite -an
Käännökset[muokkaa]
1. omin avuin, itsenäisesti
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |