omiaan
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]omiaan
- luontaisesti tai ominaisesti hyvin soveltuva
- tyypillisesti puhujan mainitsemaan seuraukseen johtava
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈomiɑːn/
- tavutus: o‧mi‧aan
Aiheesta muualla
[muokkaa]- omiaan Kielitoimiston sanakirjassa
Adjektiivi
[muokkaa]omiaan
- (taivutusmuoto) monikon partitiivin yksikön 3. persoonan possessiivimuoto sanasta oma
- (taivutusmuoto) monikon partitiivin monikon 3. persoonan possessiivimuoto sanasta oma
Idiomit
[muokkaa]- puhua omiaan
- puhua valhetta
- puhua ymmärtämättömyyttään tai tietämättömyyttään sellaista, mikä on perätöntä
- Tuo meidän mummeli se aina välillä tuppaa vähän puhumaan omiaan.
Substantiivi
[muokkaa]omiaan