omaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
omaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä omata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | omaava | omaavat |
| genetiivi | omaavan | omaavien (omaavain) |
| partitiivi | omaavaa | omaavia |
| akkusatiivi | omaava; omaavan | omaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | omaavassa | omaavissa |
| elatiivi | omaavasta | omaavista |
| illatiivi | omaavaan | omaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | omaavalla | omaavilla |
| ablatiivi | omaavalta | omaavilta |
| allatiivi | omaavalle | omaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | omaavana | omaavina |
| translatiivi | omaavaksi | omaaviksi |
| abessiivi | omaavatta | omaavitta |
| instruktiivi | – | omaavin |
| komitatiivi | – | omaavine |