olinpaikka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

olinpaikka (9-A)

  1. paikka, jossa on; sijainti, olopaikka
    Todistajan olinpaikka on tiedossa.
  2. asuinpaikka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈolinˌpɑi̯kːɑ/
  • tavutus: o‧lin‧paik‧ka

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi olinpaikka olinpaikat
genetiivi olinpaikan olinpaikkojen
(olinpaikkain)
partitiivi olinpaikkaa olinpaikkoja
akkusatiivi olinpaikka;
olinpaikan
olinpaikat
sisäpaikallissijat
inessiivi olinpaikassa olinpaikoissa
elatiivi olinpaikasta olinpaikoista
illatiivi olinpaikkaan olinpaikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi olinpaikalla olinpaikoilla
ablatiivi olinpaikalta olinpaikoilta
allatiivi olinpaikalle olinpaikoille
muut sijamuodot
essiivi olinpaikkana olinpaikkoina
translatiivi olinpaikaksi olinpaikoiksi
abessiivi olinpaikatta olinpaikoitta
instruktiivi olinpaikoin
komitatiivi olinpaikkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Meänkieli[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

olinpaikka

  1. olinpaikka

Aiheesta muualla[muokkaa]