olettaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
olettaminen (38)
- teonnimi verbistä olettaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olettaminen | olettamiset |
| genetiivi | olettamisen | olettamisten olettamisien |
| partitiivi | olettamista | olettamisia |
| akkusatiivi | olettaminen; olettamisen |
olettamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olettamisessa | olettamisissa |
| elatiivi | olettamisesta | olettamisista |
| illatiivi | olettamiseen | olettamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olettamisella | olettamisilla |
| ablatiivi | olettamiselta | olettamisilta |
| allatiivi | olettamiselle | olettamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olettamisena (olettamisna) |
olettamisina |
| translatiivi | olettamiseksi | olettamisiksi |
| abessiivi | olettamisetta | olettamisitta |
| instruktiivi | – | olettamisin |
| komitatiivi | – | olettamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | olettamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
olettamis- | |