olema

Viro

Verbi

olema (epäsäännöllinen: da-inf. olla, ind. prees. yks. 1. olen, ind. prees. yks. 3./mon. 3. on; katso taivutus täältä)

1. olla

   olemas olema – olla olemassa

   Olulisim on olla olemas. – Olennaisinta / Tärkeintä on olla olemassa.

   Ei ole head ilma halvata. – Ei ole hyvää ilmaan huonoa

   Tänaval oli palju rahvast. – Kadulla oli paljon kansaa.

   Praegu on talv. – Nyt on talvi.

   Mehel on uus ülikond. – Miehellä on uusi puku.

2. verbien liittomuotojen apuverbinä olla

   on elanud, oli elanud – on elänyt, oli elänyt

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 36 (tulema) epäsäännöllinen
• katso myös: Eesti keele käsiraamat / Muuttüübid / M 171 tulema-tüüp [1]

Taivutusmuotoja
ma-infinitiivi	olema
da-infinitiivi	olla
preesensin yksikön 1. persoona	(ma) olen
preesensin yksikön 3. persoona	(ta) on
preesensin monikon 3. persoona	(nad) on
imperfektin yksikön 1. persoona	(ma) olin
imperfektin yksikön 3. persoona	(nad) olid
imperatiivin preesensin yksikön 3. persoona	(nad) olgu
nud-partisiippi	olnud
preesensin passiivi	ollakse
tud-partisiippi	oldud

Liittyvät sanat

• olek
• olev, olematu
• olemine
• olemus
• olemasolu

Yhdysverbit

• jalul olema, meeles olema, nõus olema, pärit olema, rahul olema, teada olema, ära olema

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : olema [2]

Lähteet

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.
• ÕS "Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006"
• Eesti keele seletav sõnaraamat
• Soome-eesti suursõnaraamat [pöördpäring] / Eesti Keele Instituut, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. – Tallinn : Eesti Keele Instituut; Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003.
• Eesti keele käsiraamat EKKR