oksennus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]oksennus (39)
- oksentaminen, vatsan sisällön voimallinen poistuminen suun kautta
- suun kautta tyhjentyneen mahalaukun sisältö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈoksenːus/
- tavutus: ok‧sen‧nus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oksennus | oksennukset |
| genetiivi | oksennuksen | oksennusten oksennuksien |
| partitiivi | oksennusta | oksennuksia |
| akkusatiivi | oksennus; oksennuksen |
oksennukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oksennuksessa | oksennuksissa |
| elatiivi | oksennuksesta | oksennuksista |
| illatiivi | oksennukseen | oksennuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oksennuksella | oksennuksilla |
| ablatiivi | oksennukselta | oksennuksilta |
| allatiivi | oksennukselle | oksennuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oksennuksena | oksennuksina |
| translatiivi | oksennukseksi | oksennuksiksi |
| abessiivi | oksennuksetta | oksennuksitta |
| instruktiivi | – | oksennuksin |
| komitatiivi | – | oksennuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oksennukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
oksennus- | |