ojentautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ojentautuminen (38)
- teonnimi verbistä ojentautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ojentautuminen | ojentautumiset |
| genetiivi | ojentautumisen | ojentautumisten ojentautumisien |
| partitiivi | ojentautumista | ojentautumisia |
| akkusatiivi | ojentautuminen; ojentautumisen |
ojentautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ojentautumisessa | ojentautumisissa |
| elatiivi | ojentautumisesta | ojentautumisista |
| illatiivi | ojentautumiseen | ojentautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ojentautumisella | ojentautumisilla |
| ablatiivi | ojentautumiselta | ojentautumisilta |
| allatiivi | ojentautumiselle | ojentautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ojentautumisena (ojentautumisna) |
ojentautumisina |
| translatiivi | ojentautumiseksi | ojentautumisiksi |
| abessiivi | ojentautumisetta | ojentautumisitta |
| instruktiivi | – | ojentautumisin |
| komitatiivi | – | ojentautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ojentautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ojentautumis- | |