ojennus
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ojennus (39)
- ojentaminen
- ojentautuminen
- rangaistuksen kaltainen seuraamus, joka määrätään sopimattoman toimintatavan tai menettelyn korjaamiseksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈojenːus/
- tavutus: o‧jen‧nus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ojennus | ojennukset |
| genetiivi | ojennuksen | ojennusten ojennuksien |
| partitiivi | ojennusta | ojennuksia |
| akkusatiivi | ojennus; ojennuksen |
ojennukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ojennuksessa | ojennuksissa |
| elatiivi | ojennuksesta | ojennuksista |
| illatiivi | ojennukseen | ojennuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ojennuksella | ojennuksilla |
| ablatiivi | ojennukselta | ojennuksilta |
| allatiivi | ojennukselle | ojennuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ojennuksena | ojennuksina |
| translatiivi | ojennukseksi | ojennuksiksi |
| abessiivi | ojennuksetta | ojennuksitta |
| instruktiivi | – | ojennuksin |
| komitatiivi | – | ojennuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ojennukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ojennus- | |