oivaltava
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]oivaltava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä oivaltaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oivaltava | oivaltavat |
| genetiivi | oivaltavan | oivaltavien (oivaltavain) |
| partitiivi | oivaltavaa | oivaltavia |
| akkusatiivi | oivaltava; oivaltavan |
oivaltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oivaltavassa | oivaltavissa |
| elatiivi | oivaltavasta | oivaltavista |
| illatiivi | oivaltavaan | oivaltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oivaltavalla | oivaltavilla |
| ablatiivi | oivaltavalta | oivaltavilta |
| allatiivi | oivaltavalle | oivaltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oivaltavana | oivaltavina |
| translatiivi | oivaltavaksi | oivaltaviksi |
| abessiivi | oivaltavatta | oivaltavitta |
| instruktiivi | – | oivaltavin |
| komitatiivi | – | oivaltavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | oivaltava- | |
| vahva vartalo | oivaltava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |