oivaltanut
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]oivaltanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä oivaltaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oivaltanut | oivaltaneet |
| genetiivi | oivaltaneen | oivaltaneiden oivaltaneitten |
| partitiivi | oivaltanutta | oivaltaneita |
| akkusatiivi | oivaltanut; oivaltaneen | oivaltaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oivaltaneessa | oivaltaneissa |
| elatiivi | oivaltaneesta | oivaltaneista |
| illatiivi | oivaltaneeseen | oivaltaneisiin oivaltaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oivaltaneella | oivaltaneilla |
| ablatiivi | oivaltaneelta | oivaltaneilta |
| allatiivi | oivaltaneelle | oivaltaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oivaltaneena | oivaltaneina |
| translatiivi | oivaltaneeksi | oivaltaneiksi |
| abessiivi | oivaltaneetta | oivaltaneitta |
| instruktiivi | – | oivaltanein |
| komitatiivi | – | oivaltaneine |