oikeuttava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
oikeuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä oikeuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikeuttava | oikeuttavat |
| genetiivi | oikeuttavan | oikeuttavien (oikeuttavain) |
| partitiivi | oikeuttavaa | oikeuttavia |
| akkusatiivi | oikeuttava; oikeuttavan | oikeuttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikeuttavassa | oikeuttavissa |
| elatiivi | oikeuttavasta | oikeuttavista |
| illatiivi | oikeuttavaan | oikeuttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikeuttavalla | oikeuttavilla |
| ablatiivi | oikeuttavalta | oikeuttavilta |
| allatiivi | oikeuttavalle | oikeuttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikeuttavana | oikeuttavina |
| translatiivi | oikeuttavaksi | oikeuttaviksi |
| abessiivi | oikeuttavatta | oikeuttavitta |
| instruktiivi | – | oikeuttavin |
| komitatiivi | – | oikeuttavine |