oikeusjärjestys

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oikeusjärjestys (39)

  1. (oikeustiede) yhteiskunnan kaikkien oikeuslähteiden (oikeusnormien) muodostama kokonaisuus, jota oikeustiede tutkii ja systematisoi
    Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säännös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet.
    Oikeusjärjestys on oikeustieteen opetuksessa perinteisesti jaettu kahteen päälohkoon: yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen.

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista oikeus ja järjestys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]