oikaisu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oikaisu (2)

  1. oikaiseminen; korjaus
  2. (oikeustiede) toimenpide, jolla jokin taho (useimmiten viranomainen) korjaa, oikaisee erehdyksestä johtuvan väärän ratkaisun, tuloksen tms.
    Jos epäilet, että arvostelussa on tapahtunut virhe, saat vaatia lautakunnalta asiaan oikaisua. (ytl.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈoi̯kɑi̯su/
  • tavutus: oi‧kai‧su

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oikaisu oikaisut
genetiivi oikaisun oikaisujen
oikaisuiden
oikaisuitten
partitiivi oikaisua oikaisuita
oikaisuja
akkusatiivi oikaisu;
oikaisun
oikaisut
sisäpaikallissijat
inessiivi oikaisussa oikaisuissa
elatiivi oikaisusta oikaisuista
illatiivi oikaisuun oikaisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oikaisulla oikaisuilla
ablatiivi oikaisulta oikaisuilta
allatiivi oikaisulle oikaisuille
muut sijamuodot
essiivi oikaisuna oikaisuina
translatiivi oikaisuksi oikaisuiksi
abessiivi oikaisutta oikaisuitta
instruktiivi oikaisuin
komitatiivi oikaisuine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oikaisu Kielitoimiston sanakirjassa