oikaisu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
oikaisu (2)
- oikaiseminen; korjaus
- (oikeustiede) toimenpide, jolla jokin taho (useimmiten viranomainen) korjaa, oikaisee erehdyksestä johtuvan väärän ratkaisun, tuloksen tms.
- Jos epäilet, että arvostelussa on tapahtunut virhe, saat vaatia lautakunnalta asiaan oikaisua. (ytl.fi)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈoi̯kɑi̯su/
- tavutus: oi‧kai‧su
Etymologia[muokkaa]
- < verbistä oikaista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikaisu | oikaisut |
| genetiivi | oikaisun | oikaisujen oikaisuiden oikaisuitten |
| partitiivi | oikaisua | oikaisuita oikaisuja |
| akkusatiivi | oikaisu; oikaisun |
oikaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikaisussa | oikaisuissa |
| elatiivi | oikaisusta | oikaisuista |
| illatiivi | oikaisuun | oikaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikaisulla | oikaisuilla |
| ablatiivi | oikaisulta | oikaisuilta |
| allatiivi | oikaisulle | oikaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikaisuna | oikaisuina |
| translatiivi | oikaisuksi | oikaisuiksi |
| abessiivi | oikaisutta | oikaisuitta |
| instruktiivi | – | oikaisuin |
| komitatiivi | – | oikaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- oikaisu Kielitoimiston sanakirjassa