oikaisu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]oikaisu (2)
- oikaiseminen; korjaus
- (oikeustiede) toimenpide, jolla jokin taho (useimmiten viranomainen) korjaa, oikaisee erehdyksestä johtuvan väärän ratkaisun, tuloksen tms.
- Jos epäilet, että arvostelussa on tapahtunut virhe, saat vaatia lautakunnalta asiaan oikaisua. (ytl.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈoi̯kɑi̯su/
- tavutus: oi‧kai‧su
Etymologia
[muokkaa]- < verbistä oikaista
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | oikaisu | oikaisut |
| genetiivi | oikaisun | oikaisujen oikaisuiden oikaisuitten |
| partitiivi | oikaisua | oikaisuita oikaisuja |
| akkusatiivi | oikaisu; oikaisun |
oikaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | oikaisussa | oikaisuissa |
| elatiivi | oikaisusta | oikaisuista |
| illatiivi | oikaisuun | oikaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oikaisulla | oikaisuilla |
| ablatiivi | oikaisulta | oikaisuilta |
| allatiivi | oikaisulle | oikaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | oikaisuna | oikaisuina |
| translatiivi | oikaisuksi | oikaisuiksi |
| abessiivi | oikaisutta | oikaisuitta |
| instruktiivi | – | oikaisuin |
| komitatiivi | – | oikaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | oikaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- oikaisu Kielitoimiston sanakirjassa