Siirry sisältöön

ohitus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Ohitus

Substantiivi

[muokkaa]

ohitus (39)

  1. ohittaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈohit̪us/
  • tavutus: o‧hi‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohitus ohitukset
genetiivi ohituksen ohitusten
ohituksien
partitiivi ohitusta ohituksia
akkusatiivi ohitus;
ohituksen
ohitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ohituksessa ohituksissa
elatiivi ohituksesta ohituksista
illatiivi ohitukseen ohituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohituksella ohituksilla
ablatiivi ohitukselta ohituksilta
allatiivi ohitukselle ohituksille
muut sijamuodot
essiivi ohituksena ohituksina
translatiivi ohitukseksi ohituksiksi
abessiivi ohituksetta ohituksitta
instruktiivi ohituksin
komitatiivi ohituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ohitus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi ohittaa + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ohituskaista, ohituskielto, ohituskirurgia, ohituskolari, ohitusleikkaus, ohitusnäkemä, ohituspyyntö, ohitustie, ohitustilanne

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ohitus Kielitoimiston sanakirjassa