ohari

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ohari (6)

  1. (puhekieltä) sovitun asian, yleensä tapaamisen, pitämättä jättäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈohɑri/, [ˈo̞ɦɑri]
  • tavutus: o‧ha‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohari oharit
genetiivi oharin oharien
ohareiden
ohareitten
partitiivi oharia ohareita
ohareja
akkusatiivi ohari;
oharin
oharit
sisäpaikallissijat
inessiivi oharissa ohareissa
elatiivi oharista ohareista
illatiivi ohariin ohareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi oharilla ohareilla
ablatiivi oharilta ohareilta
allatiivi oharille ohareille
muut sijamuodot
essiivi oharina ohareina
translatiivi ohariksi ohareiksi
abessiivi oharitta ohareitta
instruktiivi oharein
komitatiivi ohareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ohari Kielitoimiston sanakirjassa