oen

Galego

Verbi

oen

1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä oír

Hollanti

Substantiivi

oen (monikko oenen) m., n.

1. (slangia) ääliö, typerys, tomppeli
2. kastroitu aasi

Liittyvät sanat

Johdokset

• oenig

Synonyymit

• oelewapper
• kalf, kalverkop, rund
• uil, uilskuiken
• oenetuit

Rinnakkaismuodot

• (vanhentunut) oene

Kymri

Substantiivi

oen m. (monikko ŵyn)

1. lammas

Ääntäminen

• (yleiskieltä) /ɔi̯n/
• (pohjoismurteissa) {{IPA2|/oːɨ̯n/}
• (etelämurteissa) /oːn/

Etymologia

• kelttiläisen kantakielen sanasta *ognos