observoija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
observoija (12)
- henkilö, joka observoi; havainnoija, tarkkailija
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈobserˌʋoi̯jɑ/
- tavutus: ob‧ser‧voi‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | observoija | observoijat |
| genetiivi | observoijan | observoijoiden observoijoitten (observoijain) |
| partitiivi | observoijaa | observoijoita |
| akkusatiivi | observoija; observoijan |
observoijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | observoijassa | observoijoissa |
| elatiivi | observoijasta | observoijoista |
| illatiivi | observoijaan | observoijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | observoijalla | observoijoilla |
| ablatiivi | observoijalta | observoijoilta |
| allatiivi | observoijalle | observoijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | observoijana | observoijoina |
| translatiivi | observoijaksi | observoijoiksi |
| abessiivi | observoijatta | observoijoitta |
| instruktiivi | – | observoijoin |
| komitatiivi | – | observoijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | observoija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka observoi
|
Ks. havainnoija |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- observoija Kielitoimiston sanakirjassa