obligaatio

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Obligaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

obligaatio (3) (monikko obligaatiot)

  1. (taloustiede) valtion ottaman obligaatiolainan osavelkakirja, tietynlainen joukkovelkakirja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi obligaatio obligaatiot
genetiivi obligaation obligaatioiden
obligaatioitten
partitiivi obligaatiota obligaatioita
akkusatiivi obligaatio;
obligaation
obligaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi obligaatiossa obligaatioissa
elatiivi obligaatiosta obligaatioista
illatiivi obligaatioon obligaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi obligaatiolla obligaatioilla
ablatiivi obligaatiolta obligaatioilta
allatiivi obligaatiolle obligaatioille
muut sijamuodot
essiivi obligaationa obligaatioina
translatiivi obligaatioksi obligaatioiksi
abessiivi obligaatiotta obligaatioitta
instruktiivi obligaatioin
komitatiivi obligaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo obligaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

obligaatiolaina, obligaatio-oikeus, obligaatiosalkku, valtionobligaatio

Aiheesta muualla[muokkaa]