nysä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nysä (10)
- lyhyt, tynkä esine tai kappale
- (vanhahtava) lyhytvartinen piippu
- Useinpa, koska taasen akka riehui ja mekasti, läksi ukko metsään, nysä hampaissa ja kirveskynä kainalossa, läksi etsiskelemään kalupuita, kenkätuohia ja pahkaleita. (A. Kivi)
- kojerasiaan kiinnitettävä putkiyhde johon asennusputki yhdistetään
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnysæ/
- tavutus: ny‧sä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nysä | nysät |
| genetiivi | nysän | nysien (nysäin) |
| partitiivi | nysää | nysiä |
| akkusatiivi | nysä; nysän |
nysät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nysässä | nysissä |
| elatiivi | nysästä | nysistä |
| illatiivi | nysään | nysiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nysällä | nysillä |
| ablatiivi | nysältä | nysiltä |
| allatiivi | nysälle | nysille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nysänä | nysinä |
| translatiivi | nysäksi | nysiksi |
| abessiivi | nysättä | nysittä |
| instruktiivi | – | nysin |
| komitatiivi | – | nysine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nysä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- nysä Kielitoimiston sanakirjassa