nykyaikaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nykyaikaisuus (40)
- se, että on nykyaikainen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nykyaikaisuus | nykyaikaisuudet |
genetiivi | nykyaikaisuuden | nykyaikaisuuksien |
partitiivi | nykyaikaisuutta | nykyaikaisuuksia |
akkusatiivi | nykyaikaisuus; nykyaikaisuuden |
nykyaikaisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nykyaikaisuudessa | nykyaikaisuuksissa |
elatiivi | nykyaikaisuudesta | nykyaikaisuuksista |
illatiivi | nykyaikaisuuteen | nykyaikaisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nykyaikaisuudella | nykyaikaisuuksilla |
ablatiivi | nykyaikaisuudelta | nykyaikaisuuksilta |
allatiivi | nykyaikaisuudelle | nykyaikaisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nykyaikaisuutena | nykyaikaisuuksina |
translatiivi | nykyaikaisuudeksi | nykyaikaisuuksiksi |
abessiivi | nykyaikaisuudetta | nykyaikaisuuksitta |
instruktiivi | – | nykyaikaisuuksin |
komitatiivi | – | nykyaikaisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nykyaikaisuude- | |
vahva vartalo | nykyaikaisuute- | |
konsonantti- vartalo |
nykyaikaisuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan nykyaikainen vartalosta nykyaikais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on nykyaikainen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: nykyaika
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nykyaikaisuus Kielitoimiston sanakirjassa