nyintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nyintä (9-J)

  1. nykiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnyi̯nt̪æ/
  • tavutus: nyin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nyintä nyinnät
genetiivi nyinnän nyintöjen
(nyintäin)
partitiivi nyintää nyintöjä
akkusatiivi nyintä;
nyinnän
nyinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi nyinnässä nyinnöissä
elatiivi nyinnästä nyinnöistä
illatiivi nyintään nyintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nyinnällä nyinnöillä
ablatiivi nyinnältä nyinnöiltä
allatiivi nyinnälle nyinnöille
muut sijamuodot
essiivi nyintänä nyintöinä
translatiivi nyinnäksi nyinnöiksi
abessiivi nyinnättä nyinnöittä
instruktiivi nyinnöin
komitatiivi nyintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nyinnä-
vahva vartalo nyintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nyintä Kielitoimiston sanakirjassa