nuuskija
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuuskija (12)
- henkilö, joka nuuskii
- (kuvaannollisesti, halventava) joku, joka tutkii rikoksia tai muita asioita, joita joku ei halua julkisuuteen, esim. poliisi tai yksityisetsivä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnuːskijɑ/
- tavutus: nuus‧ki‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuuskija | nuuskijat |
| genetiivi | nuuskijan | nuuskijoiden nuuskijoitten (nuuskijain) |
| partitiivi | nuuskijaa | nuuskijoita |
| akkusatiivi | nuuskija; nuuskijan |
nuuskijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuuskijassa | nuuskijoissa |
| elatiivi | nuuskijasta | nuuskijoista |
| illatiivi | nuuskijaan | nuuskijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuuskijalla | nuuskijoilla |
| ablatiivi | nuuskijalta | nuuskijoilta |
| allatiivi | nuuskijalle | nuuskijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuuskijana | nuuskijoina |
| translatiivi | nuuskijaksi | nuuskijoiksi |
| abessiivi | nuuskijatta | nuuskijoitta |
| instruktiivi | – | nuuskijoin |
| komitatiivi | – | nuuskijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuuskija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka nuuskii
|
2. henkilö, joka tutkii rikoksia tms.
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nuuskija Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 903 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa