nurina

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nurina (12)

  1. nuriseminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnurinɑ/
  • tavutus: nu‧ri‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nurina nurinat
genetiivi nurinan nurinoiden
nurinoitten
(nurinain)
partitiivi nurinaa nurinoita
akkusatiivi nurina;
nurinan
nurinat
sisäpaikallissijat
inessiivi nurinassa nurinoissa
elatiivi nurinasta nurinoista
illatiivi nurinaan nurinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nurinalla nurinoilla
ablatiivi nurinalta nurinoilta
allatiivi nurinalle nurinoille
muut sijamuodot
essiivi nurinana nurinoina
translatiivi nurinaksi nurinoiksi
abessiivi nurinatta nurinoitta
instruktiivi nurinoin
komitatiivi nurinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nurina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nurina Kielitoimiston sanakirjassa