nuorikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- lintu, joka on ohittanut poikasvaiheen, mutta ei vielä muni
- nuori vaimo
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnuo̯rikːo/
- tavutus: nuo‧rik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuorikko | nuorikot |
| genetiivi | nuorikon | nuorikoiden nuorikoitten nuorikkojen |
| partitiivi | nuorikkoa | nuorikkoja nuorikoita |
| akkusatiivi | nuorikko; nuorikon |
nuorikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuorikossa | nuorikoissa |
| elatiivi | nuorikosta | nuorikoista |
| illatiivi | nuorikkoon | nuorikkoihin nuorikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuorikolla | nuorikoilla |
| ablatiivi | nuorikolta | nuorikoilta |
| allatiivi | nuorikolle | nuorikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuorikkona | nuorikkoina nuorikoina |
| translatiivi | nuorikoksi | nuorikoiksi |
| abessiivi | nuorikotta | nuorikoitta |
| instruktiivi | – | nuorikoin |
| komitatiivi | – | nuorikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nuoriko- | |
| vahva vartalo | nuorikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- nuorikko Kielitoimiston sanakirjassa