nuorentuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuorentuminen (38)
- teonnimi verbistä nuorentua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuorentuminen | nuorentumiset |
| genetiivi | nuorentumisen | nuorentumisten nuorentumisien |
| partitiivi | nuorentumista | nuorentumisia |
| akkusatiivi | nuorentuminen; nuorentumisen |
nuorentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuorentumisessa | nuorentumisissa |
| elatiivi | nuorentumisesta | nuorentumisista |
| illatiivi | nuorentumiseen | nuorentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuorentumisella | nuorentumisilla |
| ablatiivi | nuorentumiselta | nuorentumisilta |
| allatiivi | nuorentumiselle | nuorentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuorentumisena (nuorentumisna) |
nuorentumisina |
| translatiivi | nuorentumiseksi | nuorentumisiksi |
| abessiivi | nuorentumisetta | nuorentumisitta |
| instruktiivi | – | nuorentumisin |
| komitatiivi | – | nuorentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuorentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
nuorentumis- | |