nuorekkuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
nuorekkuus (40)
- se, että on nuorekas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnuo̯rekːuːs/
- tavutus: nuo‧rek‧kuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuorekkuus | nuorekkuudet |
| genetiivi | nuorekkuuden | nuorekkuuksien |
| partitiivi | nuorekkuutta | nuorekkuuksia |
| akkusatiivi | nuorekkuus; nuorekkuuden |
nuorekkuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuorekkuudessa | nuorekkuuksissa |
| elatiivi | nuorekkuudesta | nuorekkuuksista |
| illatiivi | nuorekkuuteen | nuorekkuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuorekkuudella | nuorekkuuksilla |
| ablatiivi | nuorekkuudelta | nuorekkuuksilta |
| allatiivi | nuorekkuudelle | nuorekkuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuorekkuutena | nuorekkuuksina |
| translatiivi | nuorekkuudeksi | nuorekkuuksiksi |
| abessiivi | nuorekkuudetta | nuorekkuuksitta |
| instruktiivi | – | nuorekkuuksin |
| komitatiivi | – | nuorekkuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nuorekkuude- | |
| vahva vartalo | nuorekkuute- | |
| konsonantti- vartalo |
nuorekkuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan nuorekas vartalosta nuorekka- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on nuorekas
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- nuorekkuus Kielitoimiston sanakirjassa