nuora
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuora (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnuo̯rɑ/
- tavutus: nuo‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuora | nuorat |
| genetiivi | nuoran | nuorien (nuorain) |
| partitiivi | nuoraa | nuoria |
| akkusatiivi | nuora; nuoran |
nuorat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuorassa | nuorissa |
| elatiivi | nuorasta | nuorista |
| illatiivi | nuoraan | nuoriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuoralla | nuorilla |
| ablatiivi | nuoralta | nuorilta |
| allatiivi | nuoralle | nuorille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuorana | nuorina |
| translatiivi | nuoraksi | nuoriksi |
| abessiivi | nuoratta | nuoritta |
| instruktiivi | – | nuorin |
| komitatiivi | – | nuorine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuora- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. naru
|
Ks. naru |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: nuorittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]hirttonuora, hyppynuora, kurenuora, napanuora, nuorakeinu, nuorakeramiikka, nuorallakävely, nuorallatanssi, nuorallatanssija, ohjenuora, pellinnuora, pyykkinuora, talutusnuora
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nuora Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Italia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.