nuora

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Nuora

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nuora (10)

  1. naru

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnuo̯rɑ/
  • tavutus: nuo‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuora nuorat
genetiivi nuoran nuorien
(nuorain)
partitiivi nuoraa nuoria
akkusatiivi nuora;
nuoran
nuorat
sisäpaikallissijat
inessiivi nuorassa nuorissa
elatiivi nuorasta nuorista
illatiivi nuoraan nuoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuoralla nuorilla
ablatiivi nuoralta nuorilta
allatiivi nuoralle nuorille
muut sijamuodot
essiivi nuorana nuorina
translatiivi nuoraksi nuoriksi
abessiivi nuoratta nuoritta
instruktiivi nuorin
komitatiivi nuorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nuora-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hirttonuora, hyppynuora, kurenuora, napanuora, nuorakeinu, nuorakeramiikka, nuorallakävely, nuorallatanssi, nuorallatanssija, ohjenuora, pellinnuora, pyykkinuora, talutusnuora

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nuora Kielitoimiston sanakirjassa

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nuora f. (monikko nuore)

  1. miniä

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.