nuoleskelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuoleskelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnuo̯lesˌkelu/
- tavutus: nuo‧les‧ke‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuoleskelu | nuoleskelut |
| genetiivi | nuoleskelun | nuoleskelujen nuoleskeluiden nuoleskeluitten |
| partitiivi | nuoleskelua | nuoleskeluita nuoleskeluja |
| akkusatiivi | nuoleskelu; nuoleskelun |
nuoleskelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuoleskelussa | nuoleskeluissa |
| elatiivi | nuoleskelusta | nuoleskeluista |
| illatiivi | nuoleskeluun | nuoleskeluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuoleskelulla | nuoleskeluilla |
| ablatiivi | nuoleskelulta | nuoleskeluilta |
| allatiivi | nuoleskelulle | nuoleskeluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuoleskeluna | nuoleskeluina |
| translatiivi | nuoleskeluksi | nuoleskeluiksi |
| abessiivi | nuoleskelutta | nuoleskeluitta |
| instruktiivi | – | nuoleskeluin |
| komitatiivi | – | nuoleskeluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuoleskelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi nuoleskella (vokaalivartalo nuoleskele-) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. nuoleskeleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nuoleskelu Kielitoimiston sanakirjassa