nuntius

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nuntius (39)

  1. Pyhän istuimen suurlähettilään arvonimi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuntius nuntiukset
genetiivi nuntiuksen nuntiusten
nuntiuksien
partitiivi nuntiusta nuntiuksia
akkusatiivi nuntius;
nuntiuksen
nuntiukset
sisäpaikallissijat
inessiivi nuntiuksessa nuntiuksissa
elatiivi nuntiuksesta nuntiuksista
illatiivi nuntiukseen nuntiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuntiuksella nuntiuksilla
ablatiivi nuntiukselta nuntiuksilta
allatiivi nuntiukselle nuntiuksille
muut sijamuodot
essiivi nuntiuksena nuntiuksina
translatiivi nuntiukseksi nuntiuksiksi
abessiivi nuntiuksetta nuntiuksitta
instruktiivi nuntiuksin
komitatiivi nuntiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nuntiukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nuntius-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nuntius Kielitoimiston sanakirjassa

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi nūntius nūntiī
akkusatiivi nūntium nūntiōs
genetiivi nūntiī nūntiōrum
datiivi nūntiō nūntiīs
ablatiivi nūntiō nūntiīs

nūntius m. (2)

  1. sanansaattaja