nujakointi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnujɑˌkoi̯nt̪i/
- tavutus: nu‧ja‧koin‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nujakointi | nujakoinnit |
| genetiivi | nujakoinnin | nujakointien (nujakointein) |
| partitiivi | nujakointia | nujakointeja |
| akkusatiivi | nujakointi; nujakoinnin |
nujakoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nujakoinnissa | nujakoinneissa |
| elatiivi | nujakoinnista | nujakoinneista |
| illatiivi | nujakointiin | nujakointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nujakoinnilla | nujakoinneilla |
| ablatiivi | nujakoinnilta | nujakoinneilta |
| allatiivi | nujakoinnille | nujakoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nujakointina | nujakointeina |
| translatiivi | nujakoinniksi | nujakoinneiksi |
| abessiivi | nujakoinnitta | nujakoinneitta |
| instruktiivi | – | nujakoinnein |
| komitatiivi | – | nujakointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | nujakoinni- | |
| vahva vartalo | nujakointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. nujakoiminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nujakointi Kielitoimiston sanakirjassa