notkua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

notkua (52) (taivutus[luo])

  1. huojua, heilua, taipua
    Lipputanko notkui kuin katkeamaisillaan.
  2. (puhekieltä) oleilla, vetelehtiä, lorvia, kuluttaa aikaansa
    Sen paikan ympärillä usein notkuu epämääräistä porukkaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnot̪kuɑˣ/
  • tavutus: not‧ku‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • hyllyt notku(i)vat
    1. (kuvaannollinen) olla runsaasti jotakin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • notkua Kielitoimiston sanakirjassa