noruminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]noruminen (38)
- teonnimi verbistä norua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | noruminen | norumiset |
| genetiivi | norumisen | norumisten norumisien |
| partitiivi | norumista | norumisia |
| akkusatiivi | noruminen; norumisen |
norumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | norumisessa | norumisissa |
| elatiivi | norumisesta | norumisista |
| illatiivi | norumiseen | norumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | norumisella | norumisilla |
| ablatiivi | norumiselta | norumisilta |
| allatiivi | norumiselle | norumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | norumisena (norumisna) |
norumisina |
| translatiivi | norumiseksi | norumisiksi |
| abessiivi | norumisetta | norumisitta |
| instruktiivi | – | norumisin |
| komitatiivi | – | norumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
norumis- | |