norni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
norni (5)
- sammunut skandinaavinen kieli, jota puhuttiin Skotlannin pohjoispuolella sijaitsevilla Orkney- ja Shetlandsaarilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | norni | – |
| genetiivi | nornin | – |
| partitiivi | nornia | – |
| akkusatiivi | norni; nornin |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nornissa | – |
| elatiivi | nornista | – |
| illatiivi | norniin | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nornilla | – |
| ablatiivi | nornilta | – |
| allatiivi | nornille | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nornina | – |
| translatiivi | norniksi | – |
| abessiivi | nornitta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | norneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |