normaalius
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]normaalius (40)
- se, että on normaali
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnormɑːˌlius/ tai /ˈnormɑːliu̯s/
- tavutus: nor‧maa‧li‧us / nor‧maa‧lius
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | normaalius | normaaliudet |
| genetiivi | normaaliuden | normaaliuksien |
| partitiivi | normaaliutta | normaaliuksia |
| akkusatiivi | normaalius; normaaliuden |
normaaliudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | normaaliudessa | normaaliuksissa |
| elatiivi | normaaliudesta | normaaliuksista |
| illatiivi | normaaliuteen | normaaliuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | normaaliudella | normaaliuksilla |
| ablatiivi | normaaliudelta | normaaliuksilta |
| allatiivi | normaaliudelle | normaaliuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | normaaliutena | normaaliuksina |
| translatiivi | normaaliudeksi | normaaliuksiksi |
| abessiivi | normaaliudetta | normaaliuksitta |
| instruktiivi | – | normaaliuksin |
| komitatiivi | – | normaaliuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | normaaliude- | |
| vahva vartalo | normaaliute- | |
| konsonantti- vartalo |
normaaliut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- normaalius Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 771 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa