norkoilu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

norkoilu (2)

  1. norkoileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnorkoi̯lu/
  • tavutus: nor‧koi‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi norkoilu norkoilut
genetiivi norkoilun norkoilujen
norkoiluiden
norkoiluitten
partitiivi norkoilua norkoiluita
norkoiluja
akkusatiivi norkoilu;
norkoilun
norkoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi norkoilussa norkoiluissa
elatiivi norkoilusta norkoiluista
illatiivi norkoiluun norkoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi norkoilulla norkoiluilla
ablatiivi norkoilulta norkoiluilta
allatiivi norkoilulle norkoiluille
muut sijamuodot
essiivi norkoiluna norkoiluina
translatiivi norkoiluksi norkoiluiksi
abessiivi norkoilutta norkoiluitta
instruktiivi norkoiluin
komitatiivi norkoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo norkoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]