norkoilu

Suomi

Substantiivi

norkoilu (2)

norkoileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈnorkoi̯lu/
tavutus: nor‧koi‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	norkoilu	norkoilut
genetiivi	norkoilun	norkoilujen norkoiluiden norkoiluitten
partitiivi	norkoilua	norkoiluita norkoiluja
akkusatiivi	norkoilu; norkoilun	norkoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	norkoilussa	norkoiluissa
elatiivi	norkoilusta	norkoiluista
illatiivi	norkoiluun	norkoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	norkoilulla	norkoiluilla
ablatiivi	norkoilulta	norkoiluilta
allatiivi	norkoilulle	norkoiluille
muut sijamuodot
essiivi	norkoiluna	norkoiluina
translatiivi	norkoiluksi	norkoiluiksi
abessiivi	norkoilutta	norkoiluitta
instruktiivi	–	norkoiluin
komitatiivi	–	norkoiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	norkoilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi norkoilla (vokaalivartalo norkoile- ) + johdin -u

Käännökset

1. norkoileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

norkoilu Kielitoimiston sanakirjassa