norkoilija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
norkoilija (12)
- henkilö, joka norkoilee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnorkoi̯ˌlijɑ/
- tavutus: nor‧koi‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | norkoilija | norkoilijat |
| genetiivi | norkoilijan | norkoilijoiden norkoilijoitten (norkoilijain) |
| partitiivi | norkoilijaa | norkoilijoita |
| akkusatiivi | norkoilija; norkoilijan |
norkoilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | norkoilijassa | norkoilijoissa |
| elatiivi | norkoilijasta | norkoilijoista |
| illatiivi | norkoilijaan | norkoilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | norkoilijalla | norkoilijoilla |
| ablatiivi | norkoilijalta | norkoilijoilta |
| allatiivi | norkoilijalle | norkoilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | norkoilijana | norkoilijoina |
| translatiivi | norkoilijaksi | norkoilijoiksi |
| abessiivi | norkoilijatta | norkoilijoitta |
| instruktiivi | – | norkoilijoin |
| komitatiivi | – | norkoilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norkoilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka norkoilee
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- norkoilija Kielitoimiston sanakirjassa