norjeneminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]norjeneminen (38)
- teonnimi verbistä norjeta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | norjeneminen | norjenemiset |
| genetiivi | norjenemisen | norjenemisten norjenemisien |
| partitiivi | norjenemista | norjenemisia |
| akkusatiivi | norjeneminen; norjenemisen |
norjenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | norjenemisessa | norjenemisissa |
| elatiivi | norjenemisesta | norjenemisista |
| illatiivi | norjenemiseen | norjenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | norjenemisella | norjenemisilla |
| ablatiivi | norjenemiselta | norjenemisilta |
| allatiivi | norjenemiselle | norjenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | norjenemisena (norjenemisna) |
norjenemisina |
| translatiivi | norjenemiseksi | norjenemisiksi |
| abessiivi | norjenemisetta | norjenemisitta |
| instruktiivi | – | norjenemisin |
| komitatiivi | – | norjenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | norjenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
norjenemis- | |